Yhteystiedot

 

Porin Kuuloyhdistys ry

 

Postiosoite:

c/o Salminen

Lantintie 9

28760 PORI

 

Sähköposti:

porinkuuloyhdistys@

                luukku.com

 

Pankkiyhteys:

 FI30 5700 4720 0046 90

 

Näitä sivuja päivittää:

Ritva Salminen

0400 596252

ritva_salminen@suomi24.fi

 

Jaana Kivelä

0440 638124 (tekstiviestit)

jaselli@jippii.fi

 

 

 

 

 


 Palautetta ja postia jäseniltä:

 

Tervehdys Kuulotorvilaisille

 

Kuuloaistin menetys on henkisesti kova isku. Siinä tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi. Ihmiset pitävät tyhmänä ja nauravat selän takana. Omalla kohdallani huomasin kuuloni heikkenemisen, kun ystäväpiirini alkoi karttaa minua. Pääsin korvalääkäri Wolffin vastaanotolle. Hän lähetti minut Tyksiin operoitavaksi. Leikkaus epäonnistui. Heidän instrumentistaan jäi osa välikorvan luuhun ja on siellä vielä varmaan tänäkin päivänä.

 

Operaation jälkeen kuulin kuitenkin jonkin aikaa normaalisti. Oli mahtava tunne. Sitä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Sinnittelin niine hyvine jonkin aikaa, kunnes tekniikka tuli avuksi. Kuulokojeen avulla tulin toimeen työelämässä eläkeikään asti ja olen siitä kiitollinen.

 

Jos ajattelee nykytilannetta, niin mielestäni vammaisjärjestöt ovat liikaa hajallaan ja ne voisivat verkostoitua enemmän. Toivoisin myöskin, että kun induktiosilmukoita asennetaan julkisiin tiloihin, esim. teattereihin, pidettäisiin myös huolta siitä, että ne olisivat aina toimintavalmiina.

 

Teknisillä apuvälineillä pystytään parantamaan alentunutta kuuloa, mutta se ei koskaan korvaa normaalia kuuloaistia. Sen vuoksi näkisinkin tarpeellisena, että kaikki voitava tehtäisiin kuulon säilyttämiseksi esim. työpaikoilla ja konserteissa, yleisesti kaikkialla, missä melutaso voi olla kuulolle vaaraksi.

 

Aistin menetys voi joissakin tapauksissa olla helpotus, mm. haju- ja makuaistin menetys. Esimerkiksi legendaarinen Erkko, joka tyhjensi ulkovessojen ruumia ja nosti ruumiita S2:sta, joka ei todellakaan luontuisi hyvin normaalein aistein varustautuneelta ihmiseltä.

 

Tunneaistin vammautuminen ilmenee pahimmillaan välinpitämättömyytenä; naapuri voi olla muuttunut muumioksi kenenkään välittämättä.

 

Oli sitten kyse millaisesta aistien vammautumisesta tahansa, se on aina ihmiselle kova paikka ja vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa, ihmissuhteisiinsa, koko elämäänsä. Emme saisi tuomita toisiamme puutteiden vuoksi, olivat ne sitten millaisia tahansa.

 

Ennen ajattelin, että mikä olisi sellainen asia, joka voisi yhdistää maapallon ihmisiä, olisiko se esim. uhka meteoriitista, joka uhkaisi hajottaa maapallon palasiksi tms. Nykymaailmassa on kuitenkin nähty, että ilmastonmuutoskaan ei riitä.

 

Koitetaan kuitenkin me jokainen välittää toisistamme, hyvää alkanutta vuotta!

 

Terveisin,

                 Veikko Uolevi

(Wegenssi)

 

 

MIELIHYVÄÄ

 

          Oli kesälomani viimeiset päivät tulossa enkä ollut keksinyt mitään erilaista mitä töihin palatessa voisi muistella. Halusin tehdä jotain poikkeavaa.

          Sitten muistin ilmoituksen lehdestä matkasta Oriveden Purnuun ja päätin lähteä sinne. En muuten tiedä onko sitä enää olemassakaan, vuosi oli 1987. Siellä oli professori Aimo Tukiaisen kesäateljeessa seitsemän eri taiteilijan töitä. Esillä oli grafiikkaa, maalauksia, veistoksia ja mitaleita. No ajattelin tietenkin että mitä hienostelua, vai taidetta katsomaan …… jne. Mutta eihän taidetta tarvitse aina ymmärtääkään, sitä voi jokainen katsoa omasta näkökulmastaan.

          Siitä ymmärtämisestä antoi myös hyvän esimerkin näyttelyssä mukana olleen Porilaisen sympaattisen taiteilijan, Taisto Ahtolan teos. Hän oli lukenut japanialaisen tanka-runon ja sai siitä ajatuksen tauluun. Taulu muistutti lähinnä tiimalasia. Teos oli ollut aiemminkin esillä ja taiteilija itse toiminut esittelijänä.

          Sisään astui iso roteva mies, pitkä harmaa tukka sojottaen joka puolelle. Ulkoisen olemuksen perusteella olisi voinut luulla taiteilijaksi. Hän pysähtyi pitkäksi aikaa taulun luo ja taiteilija Ahtola meni lähemmäksi kuullakseen jonkun kommentin. Mies sanoi että j……a on siinä kerrankin osattu maalata reimari niin kuin on ja kuuluukin olla ja vielä oikeaan suuntaan kallellaankin. Myöhemmin selvisi että mies oli entinen merikapteeni ja katseli teosta ammattinsa silmin.

          Tämä tapahtuma piristi ankean lomani ja sai minut hymyilemään monta kertaa myöhemminkin.

 Porin Kuuloyhdistys jäsen Leja

 

 

Uusi teksti

Tämäkin teksti on vapaasti muokattavissa.

Voit lisätä myös tähän kohtaan kuvia, linkkejä ja muita normaaleilta internet-sivuilta löytyviä elementtejä!